Iho - meidän SUURIN elin


Dermis
on moninkertaisesti epidermistä paksumpi ihokerros eli noin 0,5-1,5
mm ja eroaa orvaskedestä myös runsaalla verisuonistolla. Epidermis
ja dermis kiinnittyvät toisiinsa tyvikalvolla .
Dermiksessä
on erotettavissa kaksi kerrosta, joita on retikulaarinen dermis eli
verkkokerros ja papillaarinen dermis eli nystykerros. Papillaarisessa
dermiksessä on nystymäisiä ulokkeita, jota sanotaan dermis
papillaeksi. Ulokkeissa on paljon verisuonia, jota kautta myös
epidermis saa tarvittavia ravinteita.
Dermiksen
tärkeimpiä toimintoja on tukea kudoksia, välittää iholle
ravinteita ja vastata hermotuksesta eli toimia tuntoaistimusten
välittäjänä. Runsaan verisuoniston lisäksi dermiksessä on
elastiinin ja kollageenin muodostamaa sidekudosta. Dermiksessä on
myös fibroblasteja, tuntohermoja ja geelimäistä ei-säikeistä
sidekudosta.

Fibroblastit
toimivat sidekudoksen kuten kollageenin ja elastiinin muodostajina.
Kollageeni toimii ihossa yhtenä tärkeimpänä tukimateriaalina sen
kestävyyden vuoksi. Ihon tarvittava lujuus on kollageenin
muodostamien säiekimppujen ansiota, jotka ovat paksuimmillaan
retikulaarisessa dermiksessä. Kollageenia on ihon kuivapainosta
arviolta 70 % ja sen hajottamiseen kykenee vain erityiset entsyymit
kuten kollagenaasi.
Samoin
kun kollageenin merkitys määräytyy iholle antaman tuen mukaan niin
elastiini vastaa ihon joustavuudesta ja kimmoisuudesta.
Ihon vanheneminen
Ihomme
alkaa todistetusti vanheta 25 ikävuoden jälkeen. Solujen tuotanto
hidastuu, iho menettää kosteuttaan ja vastustuskykyään ulkoisille
rasituksille. Ihokudosten kimmoisuuden vähentyminen on juonteiden ja
ryppyjen perimmäinen syy. Kun vanhenemme, ihomme rakenne muuttuu
niin kronologisella kuin fysiologisellakin tasolla pääasiallisten
seurausten ollessa vähentynyt puolustus- ja paranemiskyky sekä
muutokset ulkonäössä ja lämmönsäätelyssä. Verinahassa
tapahtuukin paljon tärkeitä muutoksia: vanhetessamme dermis ohenee
lähes 20% ja kudoksen hajoamisesta johtuen ihon kimmoisuus vähenee.
Itse ihokudoksen vanheneminen johtuu solujen jakautumisen ja
yhdistymisen sekä kollageenin-ja elastaanisäikeiden tuotannon
vähenemisestä . Telomeerit lyhenevät. Hormonaaliset muutokset kehossa näkyvät myös ihossa. Dermis on yhdistävä
kudos. Se tukee ihoa ja antaa sille mekaanista pysyvyyttä sen
muodustuessa tietyistä soluista, fibroblasteista, pitkulaisen tai
tähden muotoisista soluista, jotka ovat vastuussa mm. kollageeni- ja
elastaanisäikeiden muodostumisesta.
Kasvutekijöiden
löytämisen ja niiden toiminnan ymmärtämisen jäljiltä ovat Natinuelin tiedemiehet ymmärtäneet enemmän ihon toimintoja ja miten niihin
vaikuttaa.
Yksi
tärkeimmistä kasvutekijöistä
on
FGF
(FGF-2)
(Fibroblast Growth Factor) ja
sillä
on eniten vaikutuksia ihoomme. Se
helpottaa
solujen jakautumista ja paranemista sekä
elvyttää
kollageenin tuontantoa. Kasvutekijät ovat molekyylejä, joita
kehosta löytyy luonnostaan. Ne ovat proteiineja
tai peptidejä,
joilla on monia fysioligisia toimintoja.
Muut ihontoiminnoille tärkeät kasvutekijät:
orvaskeden kasvutekijä (EFG), palateelikasvutekijä (PDFG)
verisuonien endoteelinen kasvutekijä (VEGF) ja fibroplastien
kasvutekijä FGF. FGF-2 / Hepaaanisulfaatti FGF muodostuu vähintään
24 koodatuista geenien osista ja sisältää aminohappoa. Yksi
tärkein on FGF-2 kasvutekijä, tällä
kasvutekijällä on paljon toimintoja sen osallistuessa mm. solujen
uudistumiseen ja fibroplastien lisääntymiseen.
SOLUVÄLIAINE
MUODOSTUU PROTEOGLYKAANEISTA JA GLYKOSAMINOGLYKAANEISTA (GAGs).
Fibroplastit
muodostavat soluväliaineen, joka koostuu yhdistävistä säikeistä,
kuten kollageenista ja elastaanista sekä niitä ympäröivistä
glykoproteiineista, proteoglykaanista ja glykosaminoglykaanista (GaG)
muodostuneesta perusaineesta. Proteoglykaani on proteiinin ja
glykosaminoglykaanin yhdistelmä. Näiden kahden ketjun yhdistelmä
syntyy solun Golgin laitteessa. Proteoglykaanit voidaan siirtää
solun ulkopuolelle soluväliaineeseen taikka ne voivat muodostua
osaksi plasman solukalvoa.
Proteoglykaaniproteiinit
ovat elintärkeitä kollageensäikeille, koska ne sekä keräävät
että varastoivat vettä ja ylläpitävät kimmoisuutta. Toisin
sanoen, ne ylläpitävät ihon kykyä joustaa ja palautua
alkuperäiseen muotoonsa. Soluväliaine onkin kuin luonnollinen
pesusieni. Iän myötä soluvälittäjäaineen sisältämien
proteiinien määrä vähenee, joka johtaa syvään nestehukkaan ja
kuivumiseen. Vanhojen fibroplastien lukumäärä ja
yhdistymisaktiivisuus vähenee. Proteoglykaanin ja
glykosaminoglykaanin muodostuminen vähenee ja soluväliaineen
rakenne lopulta muuttuu. Verinahka ei enää kykene tukemaan
orvaskettä ja ilmejuonteet alkavat muodostua.
Ajan
kuluessa, iho käy läpi useita fysiologisia muutoksia. Erityisesti
verinahan surkastuminen, joka on suoraa seurausta fibroplastien
määrän vähentymisestä, johtaa glykosaminoglykaanien
vähenemiseen. Suojautumalla entsyymien aiheuttamia pitoisuuksien
laskuja vastaan, heparaanisulfaattiproteoglykaani toimii FGF-2n
varastona mahdollistaen solujen tarpeiden mukaisen erittymisen. FGF-2
tehostettu suoja mahdollistaa fibroplastien ja keratinosyyttien
lisääntymisen ja estää kollagenaasia. Tämä suojatoiminto
mahdollistaa ihon paremman puolustuskyvyn.
Palaan vielä näihin teemoihin ja avaan aihetta enemmän. :)
Lähteet:
*Ihmisen fysiologia ja anatomia,Walter Nienstedt, Osmo Hänninen, Antti Arstila, sanoma 2014
*https://www.slideshare.net/drnateghi/skin-aging-28801041
*https://www.slideshare.net/daulatramdhaked/aging-face-ppt
*Natinuel koulutukset
Comments
Post a Comment